Haze on jostain kummallisesta syystä joutunut suunnattoman ryöpytyksen kohteeksi. Odotukset eivät tuntuneet kovin huikeilta niin kauan kuin pelin piti olla tulossa sekä PS3:lle että Xbox 360:lle, mutta Ubisoftin ilmoitettua Hazen jäävän PS3-yksinoikeudeksi, jotkut olivat jo nimeämässä sitä Halon-tappajaksi.

Odotin Halo 2:lta mahtavaa yksinpelikokemusta, mutta yllättäen moninpeli veikin mukanaan. Yksinpeliä riivasi Bungien mokailu kehitysprosessin aikana sekä siitä seurannut aikakapeikko. Moninpeli sen sijaan näytti kaikille muille kehittäjille, kuinka hyvä Xbox Live -tuki tehdään. Käyttöliittymän sujuvuus, monipuolinen muokattavuus, toimiva seuranhakujärjestelmä sekä kehittäjän kattava tuki muodostavat tukipilarin Halo 3:n menestyksellekin.

The Orange Box on yksinkertaisesti sanottuna pakko-ostos ainakin niille, jotka eivät ole peleihin aikaisemmin tutustuneet. Minähän kuuluin juuri tähän luokkaan, sillä PC:lläni en ollut raaskinut HL2-kokemusta pilata.

Hype Grand Theft Auto IV:n kohdalla oli ennennäkemättömän kovaa, eikä seurauksena voinut olla muuta kuin pettymys. Neljäs osa tuo mukanaan monia hyviä uudistuksia ja aiempaa hitusen realistisemman otteen, mutta kokonaisuus ei silti loksahda täysin kohdalleen. Visuaalisesti peli on näyttävä, mutta teknistä toteutusta vaivaa edelleen kehno ruudunpäivitys. Toiminnasta puolestaan puuttuu se yty, jotta se saisi todella adrenaliinin virtaamaan muutenkin kuin turhautumisesta johtuen. Huomattavista parannuksista huolimatta ampuminen tuntuu tönköltä ja vaisulta.