Peliarvostelut

Arvostelu

Rytmimuna heilumaan

Rhythm Paradise Megamix, tuo Nintendon rytmipelisarjan neljäs osa, on kuin suosikkiartistisi kokoelmalevy. Se sisältää tukun tuttuja lyriikoita, melodioita ja rytmejä, mutta mukaan on ahdettu pläjäys uuttakin kuunneltavaa. Sisältöä on esittäjän joka albumilta, myös siltä yhdeltä, joka julkaistiin vain Japanissa. Kuulostaa kelpo paketilta etenkin faneille, eikö vain?

3DS:lle julkaistu nimike on pelisarjan kolmas pyörähtäminen käsikonsoliltantereilla, joten monen asian olettaisi olevan hiottu huippukuntoon. Onneksi tämä olettamus ei mene metsään.

Petri Kataja
Arvostelu

Ajanvartijat uusintakierroksella

Dragon Ball on suosittu anime- ja mangasarja, joka jokaisen japanilaista populaarikulttuuria seuraavan on melkeinpä pakko tuntea. Jo 1980-luvulla Akira Toriyaman luoma Shonen-saaga on poikinut aikojen saatossa myös useita pelejä. Dimps-studion aikoinaan PlayStation 2:lle kehittämä Dragon Ball Z: Budokai -trilogia lienee yhä monen fanin ehdoton suosikki. Myöhemmin on kuitenkin nähty useampiakin epäonnistumisia, mikä puolestaan sai Dragon Ball -universumin asettumaan hetkeksi kenties ansaitsemalleen tauolle.

Henrik Savonen
Arvostelu

Uuden maailman laatoittaja

Lähteminen uudisasukkaaksi vieraalle planeetalle tähtien taakse vaikuttaa varsinkin nyt ajankohtaiselta idealta. Crytekin tuoreessa seikkailussa pääsee kokemaan tämänkin ihmeen tarvitsematta nousta kotisohvalta.

Jyri Jokinen
Arvostelu

Tuplapärinät, triplasti revityt hermot

Moto Racer 4  päristelee kauppoihin kuin varkain. Museoikään ehtinyt arcadekaahaus erottuu tälläkin kertaa kilpailijoistaan tarjoamalla sekä offroad-kisaamista että katupyöräilyä samoissa kuorissa.

Tero Lepistö
Arvostelu

Keltaisen suursyömärin paluu

Aina nälkäinen Pacman on nähty vierailevana tähtenä monessa eri julkaisussa Nintendon Super Smash Brosista aamupiirrettyihin. Nyt keltainen pallero siirtyy kuitenkin syvempiin vesiin ja haastaa PlayStation-pelaajat syömään vatsansa täyteen kummituksia.

Pacman 256:n idea on simppeli: ohjasta suursyömäri valkoisten palleroiden luokse ja kerää pisteitä inhoja aaveita väistellen. Voisi kuvitella kyseisen lähestymistavan nähneen jo paremmat päivänsä, mutta se ei pidä paikkaansa.

Niklas Isberg
Arvostelu

Ufot hyökkää taas

Konsolipelaajien vaihtoehdot XCOMin tapaisten vuoropohjaisten nimikkeiden suhteen ovat varsin rajatut – ja vaikkeivät olisikaan – XCOM 2 olisi varmasti sieltä paremmasta päästä. Tervetuloa takaisin, komentaja.

Petri Leskinen
Arvostelu

Putkimiehen pileiden paluu

Mario Party: Star Rush on jo neljästoista bailu-Mario, eikä loppua sarjalle näy. Minipeleihin luottavat Mario Partyt eivät juuri eroa toisistaan perusperiaatteeltaan, mutta edes jotain muutosta näyttää aika ajoin tapahtuvan. Tällä kerralla suurin uudistus Nintendo 3DS:lle julkaistussa Mario Party: Star Rushissa on vuoropohjaisen pelaamisen muuttaminen nopeatempoisemmaksi ja vapaammaksi kulkemiseksi.

Esa Linna
Arvostelu

Mechalomaanista räiskettä

Titanfallin jatko-osassa mechoja päästään komentamaan myös Sonyn konsolilla, ja mahdutetaanpa mukaan täysimittainen yksinpelikin. Nurinan aiheet alkavat olla vähissä.

Tero Lepistö
Arvostelu

Sitä samaa mutta toimivaa

Moni heitti jo kirveen kaivoon kuullessaan uuden Call Of Duty jatkavan futuristisella linjalla. Samasta pelaajakunnasta tappeleva Battlefieldkin otti askeleen päinvastaiseen suuntaan, mikä lisäsi kritiikkiä entisestään. Vaan kuinkas kävikään?

A-P Kuutila
Arvostelu

Paperi M ja Maalarin pelko

Paperinen Mario on täällä taas. Ohuen putkimiehen uusin seikkailu karsii sarjassa aiemmin nähtyjä roolipelielementtejä oikein urakalla, mutta se ei tunnu kovinkaan huonolta ratkaisulta.

Petri Kataja
Arvostelu

Sinisen siilin paluu

Alun perin Sonic luotiin Sonic the Hedgehog pelin maskotiksi. Sen tarkoituksena oli kilpailla Nintendon luoman Marion kanssa. Nyt vuosia myöhemmin hahmo on noussut yhdeksi suosituimmaksi tasohyppelysankariksi.

Miia Lyyra
Arvostelu

Mielikuvitus muovilelujen rajana

Skylanders Imaginators on tutustumisen arvoinen koko perheen viihdettä etsiville. Kunhan samalla varautuu siihen, että ainakin jälkipolven kanssa kauppareissut saattavat muodostua entistä tuskaisemmiksi pelihyllyjen lähettyvillä.

Tero Lepistö
Arvostelu

Keskinkertaista kauhua avaruudessa

Pablo Picasson sanoin hyvä taiteilija kopioi, loistava varastaa. Inspiraatiota onkin kannattavaa aluksi hakea mestareilta, jotta oma tyyli kehittyy. Silloin tällöin homma saattaa kuitenkin mennä niin pitkälle, että voidaan puhua suoranaisesta plagioinnista. Camel 101:n Syndrome kopioi nimittäin häikäilemättömästi muilta genrensä edustajilta.
Niklas Isberg
Arvostelu

Kaavamainen ja epätasainen wannabe-GTA

Mafia III tavoittaa täysin Vietnamin sodan jälkeisen rasistisen ilmapiirin Amerikassa aikakaudelle tyypillisine tuntomerkkeineen. Toteutus kuitenkin tökkii niin teknisesti kuin pelillisesti: yhden ja saman asian toistaminen kymmeniä kertoja ei vain ole hauskaa. Olkoon tarina sitten kuinka vetoava tahansa.

Hyvin kerrottu yksinkertainen kostotarina

Lincoln Clay on Kaukoidän sotatantereelta kotiin palaava mustaihoinen nuori mies, joka joutuu pian keskelle paikallisten rikollisryhmittymien kahnauksia.

Markus Hirsilä
Arvostelu

Epätasaisesti kohti kuninkuusluokkaa

WRC 6 ei ole missään nimessä täydellinen, mutta muutamista puutteistaan huolimatta se tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon rallipoluille kaipaaville. Useat pelitilat, monipuolinen erikoiskoetarjonta ja Dirt Rallya arcademaisempi ajomalli viihdyttävät varsinkin kasuaaliajajia.

Petri Leskinen