Jos on lajinsa priimus, eikö silloin voi antaa täydet pisteet?
Henry Halfheadin elämäntarina sisältää muistoja aina vaippaikäisyydestä papparaiseksi. Elämä on tutkimusmatka, maailma on leikkikenttämme. Mutta vakuuttaako puolikkaan pään sympaattinen kertomus pelillisesti?
Seikkailua paljon, gigatavuja vähän. Kiitokset suomalaisille velhoille.
Borderlands 4 on kivaa luotihippaa silloin, kun peli suostuu toimimaan, mikä on vain silloin tällöin.
Ghost of Yōtei on jossain määrin turvallinen, mutta samalla erittäin onnistunut jatko-osa.
Hades II on jatko-osa yhdelle maailman parhaista peleistä. Se saattaa jopa olla parempi kuin edeltäjänsä.
Mukavan simppeliä ja hauskaa ajanvietettä 2000-luvun alun kommervenkeillä höystettynä.
Final Fantasy Tactics: Ivalice Chronicles edustaa pelihistorian vaalimista parhaimmillaan.
Messevää toimintaa yhdistettynä... ei oikein mihinkään kovin tähdelliseen. Mutta visuaalinen toteutus on paikoin sentään muikeaa!
Echoes of the End on kunnianhimoinen seikkailupeli, jonka ideat ylittävät tekijöiden kyvyt tällä hetkellä. Se on kuitenkin niin tulvillaan osaamista ja ilahduttavia hetkiä, että Myrkur Gamesilta voi odottaa paljon tulevaisuudessa.
Mitäs tämä nyt on, onko Prince of Persiasta tulossa suosikkipelisarjani?
Blooper tarkoittaa suomennettuna esimerkiksi kömmähdystä, virhettä tai mokaa. Bloober Teamin uutukainen on kaikkea muuta kuin nämä maininnat, sillä Cronos: The New Dawn viihdyttää kelpo lailla kauhupelien ystäviä.
Onko tässä vuoden kovin yllättäjä? Ranskalainen Lizardcube näyttää mallia, miten kasarilta tuttu pelisarja tuodaan nykypäivään.
Lego Voyagers on lämminhenkinen, hauska ja sympaattinen kurkistus kahden astronautiksi haljavan kaveruksen arjesta legomaailmassa.