Phoenix Wright -sarja käynnistyy alusta historiallisella seikkailulla teollisen vallankumouksen temmellyksessä. Erinomainen tarina vie mennessään hitaasta temmosta huolimatta.
Vahvakaan käsikirjoitus ei pelasta, jos pelaaminen ei ole hauskaa.
Dyynimäinen avoin maailma jättää pelaajalle ja hahmolle tilaa kasvaa.
Sympaattinen paluu lapsuudenkotiin kärsii toistosta ja viimeistelemättömyydestä.
Tuorein Far Cry ei mullista tutuksi tullutta kaavaansa, mutta tarjoaa perusvarmaa viihdettä sarjan faneille.
Kena: Bridge of Spiritsin ensiesiintyminen yllätti monet vuosi sitten. Sepä se vasta yllättääkin, miten loistava peli on kyseessä!
Ei tänne mitään marjoja tultu poimimaan.
Alan Wake on vuosikymmenenkin jälkeen pakahduttava rakkauskirje amerikkalaiselle kauhulle.
Palomieheksi mitä lyhyimmän koulutuksen jälkeen. Mitähän tästä tulee?
Apinapalloilun remasteroidut edesottamukset todistavat, että vanhassa vara parempi.
Kultaisella 60-luvulla alkunsa saaneet vauhdikkaat leluautot ovat täällä taas.
14 vuoden tauon jälkeen vaeltelee Shibuyan kaduilla uusi nuorisojengi.
Wiiltä tuttua Sonic Coloursia on kehuttu yhdeksi parhaista moderneista Sonic-peleistä. Miksi ihmeessä!?
Ryu Ga Gotoku Studion paras peli?
Taianomaisten hahmojen, paijattavien eläinten ja omituisten otuksien kerho.
Leppoisa satumaaseikkailu viehättää vuoropohjaisen ja monipuolisen taistelunsa ansiosta, vaikka vaatiikin jonkin verran opettelua.
Yksi viime vuoden parhaista peleistä saa lisäsisältöä ja PlayStation 5:lle suunnattuja ominaisuuksia.
True Colorsin värikylläinen tarina ei liene ikimuistoisin tai kantaa ottavin tuotos, mitä sarjassa on nähty, mutta kelpoa viihdettä siitä silti muutamaksi syysillaksi saa.