Peliarvostelut

Kai sinä tämän pelin muistat, mitä?

On vasta helmikuu ja yksi vuoden tärkeimmistä peleistä on jo täällä.

Jotta kenenkään muun ei tarvitsisi.

Klassikkosarja aloittaa höpsön tarinan puhtaalta pöydältä yllättävän nautittavalla rymistelyllä.

Fitness Boxing 3:lla treenit hanskaan ja hanskat hukkaan?

The Thing: Remastered jatkaa kulttielokuvan tarinaa kohtuullisen onnistuneesti.

Fantasian on ihastuttavan haikea rakkauskirje Final Fantasylle.

Dog Man: Mission Impawsiblea on vaikea suositella kenellekään muulle kuin kirjasarjan tosifaneille.

Legendaariseen pöytäroolipeliin perustuva Vampire: The Masquerade - Reckoning of New York on New Yorkiin sijoittuvan visual novel -trilogian päätösosa ja samalla se kolmikon heikoin tuotos.

Lauluintoisille viihdyttävä valinta, mutta ilman varsinaisia uusia säveliä.

Viihdyttävä ja nätinnäköinen tasohyppely, joka sopii erityisesti lapsille tai perheille.

Ihanan synkkää! Hihkaisi sims-hahmonsa mustanpuhuvaan mekkoon pukenut arvostelija, samalla kun hän sukelsi Ajasta ikuisuuteen -laajennuksen pariin.

Ainakin se on parempi kuin Kristallikallon valtakunta.

Pidin Phasmophobiaa pitkään keskinkertaisena pelinä, kun katsoin sitä muiden pelaamana. Usein se aiheutti saman reaktion kuin tv:tä katsellessa: kanava vaihtui.

Ja mun aivot pellolla ihan ku John Deere.

Kun Diablo IV tuli aikoinaan ulos, se aiheutti ähkyn reilussa kuukaudessa. En oppinut edellisestä mitään, sama toistui taas.

Dragon Age: The Veilguard on kerrassaan positiivinen yllätys jopa ummikolle.

Loco Motive on juuri sopivan mittainen, aivo- ja naurunystyröitä stimuloiva mestariteos.

Vihdoinkin pääsemme kurkkaamaan, mitä lukitun verkko-oven takaa paljastuu.

Pieniä episodeja Alan Wakesta ja Remedyn maailmasta.