PS2

”Nimesi on Jack Wade. Työskentelit aikaisemmin Los Angelesin poliisivoimissa, mutta siirryit myöhemmin lainvalvontaa nykyään hoitavan ACN-järjestön palvelukseen. Jossakin vaiheessa asiat alkoivat mennä pieleen.” Näin alkaa Dreamcastilta PS2:lle kääntynyt Headhunter-seikkailu.

Mitä kummaa? Atarin logo pelin kannessa? Kyseessä on PS2:n Splashdown-vesiskootteripeli, joka on hyvä esimerkki niin keskinkertaisesta pelistä kuin vaan voi olla.

Rap-riimejä heittävä koira ei ehkä innosta katu-uskottavuudestaan huolehtivia, mutta PlayStation-pelaajat ottavat tutun Parappa-hahmon mielellään vastaan. Parappa ei ole keksinyt itseään uudestaan vaan on vanhojen fanien tunnistettavissa.

Lohikäärmeet ovat lakanneet olemasta vanhojen tarujen hohdokkaita olentoja ja muuttuneet joksikin, mikä yleensä yhdistetään keskiluokkaiseen roolipeliviihteeseen ja nörtteihin. Silti uskalsin jopa puoliksi toivoa, että tällä kertaa 3DO on onnistunut edes osittain ja saanut aikaan pelin, jota jaksaa jopa pelatakin. Olin väärässä.

Kun peliin sekoitetaan hieno tarina, vampyyreja, aikamatkailua ja ripaus mystiikkaa, tietää jokainen seikkailupelien ystävä, mistä pelisarjasta on kyse. Legacy of Kain -sarjan kolmas osa Soul Reaver 2 tarjoaa mainion pelikokemuksen sekä pelisarjan veteraaneille että vasta-alkajille.

Maddenilla ei ole mitään tekemistä Ruotsin prinsessan kanssa vaan kyse on jostain ihan muusta. Amerikkalaisten sohvaperunoiden lempipeliin voi tutustua mukavasti Madden 2002:n muodossa. Vain Budweiser puuttuu.

LucasArts tarjoilee yhdessä Rainbow Studiosin kanssa lisää Tähtien Sotaa PlayStation 2:lla Star Wars Racer Revengen muodossa. Kyseessä on suhteellisen keskiverto ajelurälläys, joka yrittää matkia WipeOutia jopa onnistuenkin siinä osittain.

Oletteko koskaan miettineet, millaista olisi olla japanilainen hyttynen, joka piinaa tuiki tavallista perhettä imemällä heidän vertaan? En minäkään. Mr. Moskeeto kerää pisteet kotiin omaperäisimmällä idealla, mitä peleissä on pitkään aikaan nähty.

Konamilta realismiin pyrkivää lumilautailua, joka varmasti tavoittaa kohdeyleisönsä.

Kaikkien tulisi kiertää kaukaa tämä ontuva toimintapeli. Jos satutte näkemään Go Dain kaupan hyllyllä, suhtautukaa varauksella jopa kaikkiin viereisiin peleihin, ihan vain siltä varalta, että ne ovat saastuneet koskettaessaan tätä hirvitystä.

Eidos tarjoilee japanilaiskoodarien wrestling-kokemuksen turvin vääntämää toimintamättöä. Esikuvilta lainaillaan elementtejä surutta, mutta miten on kokonaisuuden laita?

Ubisoftin julkaisun odotettiin virkistävän PlayStation 2:n roolipelitarjontaa, mutta näyttää siltä, että toukokuuta ja Final Fantasy kymppiä sopii odottaa entistä kuumeisemmin. Joko arvosana on kääntynyt ylösalaisin tai sitten pelissä on oikeasti jotain vialla.

Tämän merirosvoseikkailun hauskuus jää helposti huomaamatta karun ulkokuoren alta. Vaikka tässä tekeleessä on monia pikkuvikoja, siitä huokuu käsinkosketeltavaa seikkailuhenkeä, jota on vaikea määritellä, mutta joka kannustaa jatkamaan pelaamista.

Kun uusi Disneyn piirretty tulee elokuviin, voi melkein odottaa kauppoihin tulevan elokuvaan perustuvia pelejä. Peter Pan – paluu Mikä-Mikä-Maahan ei tee tässäkään tapauksessa poikkeusta. Kysymys kuuluukin, onko Disney saanut vihdoinkin parannettua tasoaan, vai jatkuuko ala-arvoisten lisenssirahastusten tekeminen.

Tämä taistelupeli tarjoaa sopivassa suhteessa vauhtia, räjähdyksiä, huumoria ja kliseitä, kuorrutettuna oudoilla mutta tyylikkäillä sankareilla. Vain kaksiulotteisen mätkinnän ystäville.

Capcomin julkaisu on ikimuistettavaa pelattavaa ja tasoloikkien aatelistoa. Maximon haarniska on taottu samasta raudasta kuin vanhan Arthur-ritarin sotisopa aikoinaan.

Vihdoinkin edes suhteellisen mielenkiintoinen Simpsons-peli, joka tosin kopioi surutta taannoista Segan taksihurjasteluhittiä, Crazy Taxia. Tyytyminen on kuitenkin kakkossijaan, kiitos muutamien virheiden, jotka antanevat anteeksi vain sarjan hartaimmat fanit.

EA:n NHL-sarja on päässyt jo kypsään ikään, sarjan osille on aina löytynyt ystävänsä ja vihaajansa. Mihin riittävät eväät tällä kertaa?

Ico on selkeästi yksi vuoden positiivisista yllättäjistä, sillä tämän tasoiseen laatuun ja tunnelmaan ei ole yksikään seikkailupeli aiemmin yltänyt. Ico todistaa, että kaikkien pelien ei tarvitse olla pelkkää viihdettä. Ne voivat olla myös taidetta.

Namcon viimevuotinen moottoripyöräkaahailu ei ollut ehkä se täydellisin ja viimeistellyin. Varsin pikaisesti seuraava jatko-osa kuitenkin hioo alkuperäistä julkaisua tehden uutuudesta varteenotettavan kilpa-ajopelin.

Mellakan keskellä on vaikea säilyttää maltti ja rauhallisemmastakin pelaajasta paljastuu verenhimoinen puoli. Moraalista ei ole tietoakaan, vaan raajat repeilevät ja irtaimisto saa kyytiä.

Sega tuo menneiden vuosien kehutun Dreamcast-herkun PS2:lle, mutta maalipinta halkeilee jo ja Ulalakin on raihnainen eukko nykypelien pintakiiltoon verrattuna. Alan harrastajille luvassa on kuitenkin mukava hetki tutun pelin parissa.

Isojen miesten vetäessä trikoot ylleen ei jälki ole kauneinta saati sulavinta katsottavaa. THQ on kuitenkin onnistunut tehtävässään ja WWF Smackdown -sarja saa kunniakasta jatkoa PS2-alustalla.

Acclaim on saanut aikaan kankean ja itseään toistavan painipelin, jota ei voi vilpittömästi suositella kenellekään, ei edes lajityypin vannoutuneille ystäville. Ne vähätkin hyvät ideat, mitä suunnittelijoilla oli mielessään, on onnistuttu mokaamaan.