Mario Party 8 on kuluneen sarjan kenties paras osa tähän mennessä. Peliä raikastavat uusi Wii-ohjaus ja sen mukanaan tuomat muutokset minipeleihin, kuten myös hauskat kentät joissa mm. matkustetaan junassa, pelataan hotellipeliä kaupungissa ja seikkaillaan kummitustalossa. Kannattaa kuitenkin varoa: neljän pelaajan kanssa pelisessiot voivat venyä hyvin pitkiksi jo 20 vuoron pelissä. Jos haluaa pelata suhteellisen nopeasti, kannattaa rajoittaa vuorot 10:een tai 15:een.

Pelin aloittaessa kannattaa kuunnella päävalikossa soiva pääteema kokonaan, sillä se on Call of Duty 3:n parasta antia. Itse peli on tylsä ja kulunut toiseen maailmansotaan sijoittuva ammuskelu, jossa tietenkin käydään natseja vastaan jenkkisotilaan saappaissa. Ei kannata odottaa mitään kunnon sotaspektaakkelia, ö-luokan dialogi ja pahvinohuiksi kuluneet stereotyyppiset hahmot ja tilanteet latistavat tunnelman tehokkaasti. Wii-ohjauksessa on joitakin onnistumisia, mutta välillä ohjaus myös bugittaa ikävästi. Call of Duty 3:a on turha kokeilla kun tarjolla on esim.

Parannus GBA:n Sword of Manasta, mutta mikään mestariteos ei ole kyseessä. Pelihahmo kuitenkin tottelee komentoja jouhevasti, ja vaikka seikkailu onkin vähän yksitoikkoista mättämistä, sen pelaa ilman suurempia mukinoita läpi. Musiikki on laadukasta ja monipuolista, ja antaa lisää intoa etenemiseen, koska useimmissa uusissa luolastoissa on myös uusi musiikki. Mitään mestarillista tarinaa ei kannata odottaa, mutta aikaansa voi tappaa pahemminkin.

Trauma Center: Under the Knifesta on tehty myös Wii-versio nimellä Trauma Center: Second Opinion. Wii-versio parantaa ohjausta luonnollisemman tuntuiseksi, antaa pelaajan valita itselleen sopivan vaikeustason ja hahmografiikka on tehty täysin uusiksi, Wii-version selkeäksi eduksi. Joka tapauksessa Trauma Center on hauskaa sairaaladraamaa ja pelaajankin sydän alkaa tykyttää jännityksestä.