Parhaita 2D-tasohyppelyjä pitkiin aikoihin. Haaste ei päätä huimaa, vaikka mukana hieman vaativampiakin tavotteita on, mutta itse pelaaminen on puhdasta iloa. Loistava audiovisuaalinen toteutus vielä parantaa menoa.
Hieman pettymys vanhojen PES sarjalaisten jälkeen. Ihan ok silti.
Nätti ja teknisesti oivallinen perusräiskintä. Sääli vain että kaikki nojaa yhteen temppuun. Erinomainen cooppi nostaa arvostusta, ja tekee pelistä selvästi paremmin.
Hyvä grafiikka mahtava juoni, mutta tuli läpäistyä omasta mielestä liian nopeasti.
Pidemmän päälle turhan helppo ja tylsä peli, jota hengetön, korvia rääkkäävä musiikki ei auta tippaakaan. Ehdottomasti heikoin 2D-mario.
Mielestäni peli oli kehno koreaa ulkokuorta lukuunottamatta. Yksinpeli lyhyt, moninpeli täynnä tampioita, ajettavuuskaan ei ollut mieleiseni. Ensimmäinen xbox360 pelini, mutta myös ehkä huonoin.
Selvistä mokistaan huolimatta mukaansatempaava seikkailu, jossa ei tekeminen lopu kesken.
Yksi parhaita FPS pelejä mielestäni mitä olen pelannut. Hyvä peli, ja erittäin hieno tunnelma.
Ihan hyvä perusräiskintä. Cooppia lukuunottamatta silti mielestäni yliarvostettu. Laadukasta jälkeä siitä huolimatta, ja varmasti monet tykkää.
Yksinpeli täysin turhanpäiväinen ennakkohehkutuksesta huolimatta, mutta netissä rautaa. Netissä tosin ärsyttää suunnattomasti, jos omat joukot eivät edes yritä osallistua tiimipelaamiseen mutta hyvässä seurassa aika kuluu kuin siivillä tämän parissa.
Viime vuoden positiivisimpia yllättäjiä, loppua kohden alkoi meno hyytymään mutta pakkohankinta kaikille seikkailuräiskinnän ystäville.
Aivan loistava kauhupeli. Tunnelmallinen, aidosti ahdistava ja pelottava matka USG Ishimuran syövereihin. Valot pimeenä ja äänet hitusen liian kovalla pelatessa alkaa olemaan jo toisinaan vaikea pitää ruumiintoimintonsa kurissa. Suosittelen kaikille joilla vaan kantti kestää.
Peli kärsii jonkin verran bugeista ja välillä tapahtuu outoja asioita pelimaailmassa. Tamrielin asukkaat on välillä tönkösti animoituja ja hokevat samoja asioita, samalla äänellä. Skaalautuvat viholliset sumuttaa kehityksen fiiliksen, joka on todella sääli. Lisäksi maailma ei hirveästi reagoi pelaajan tekemisiin.
Nämä puutteet voi kuitenkin helposti antaa anteeksi, sillä Oblivion on todella kunnianhimoinen ja eeppinen peli, joka asettaa standardit tämän sukupolven RPG-hiekkalaatikkopeleille. Tekemistä ja tutkittavaa riittää, maailma on sanalla sanoen valtava.
pitihän tämä digiexposta poistaa, kun kympillä sai! ja kyllä kannatti. aivan mahtava peli, josta on vaikea löytää huonoja puolia. jos pitää edes etäisesti skedeemisestä, niin voin kyllä suositella varauksetta. ainoa miinus tulee välillä tippuvasta frameratesta.
hyvinkin kauniin näköinen peli, joka jaksaa viihdyttää parikin läpipeluukertaa. miltein yhtä katastrofaalinen tarinan lopetus kuin indiana nelosessa tiputtaa väkisinkin yhden tähden.
täytyy kyllä myöntää, että ea on kyllä nostanut päätään uudelleen ja näyttänyt mihin se oikeasti pystyy. hyvä niin, sillä näin hyvää kauhupeliä ei ole nähty sitten avp2 marine kamppanian jälkeen. tarinan pienehkö lässähtäminen estää kuitenkin antamasta viittä tähteä. numeroarvosana olisi kylläkin helposti siinä ysin paikkeilla, sillä kaikki muu toimii paremmin kuin hyvin.
paras mgs sitten kolmosen ;) ... eikä nettipelikään huono ole, oikeastaan ehkä parasta taktista räiskintää netissä tällä hetkellä.
Ensimmäinen jääkiekkopeli sitten vuoden 1994. Tässä on sitä jotain, mutta on myöskin ea pakollisineen bugeineen, jotka taas toisaalta ovat välillä ihan viihdyttäviäkin. Tuskin ea haluaisi luoda täydellistä lätkäpeliä että seuraavanakin vuonna olisi ostajia uuden perässä.
Räiskinnän ja seikkailun välinen tasa-paino on pahasti räiskintään kallellaan, vaikka peli olisi selvästi ollut parempi vähemmällä toiminnalla ja enemmällä tutkimisella.
Kuten on jo tullut mainittua, Indiana Jones-hengessä mennään ja jos satut olemaan ensimmäisten Indy -elokuvien ystävä, tulet pitämään tästä pelistä.
Suosittelen.
Vuoden suurin pettymys?
Miten näin suuri sarja voi ottaa näin valtavan askeleen, taaksepäin?
Minne katosivat kaikki San Andreasin onnistuneet uudistukset?
Minne katosi hyvä, koherenssi, johdonmukaisuus, hauskuus?
Minne hävisi tarinan ote, hyvän alun jälkeen?
Sarjassaan selvästi heikoin.
Näin muutaman kuukauden mietinnän jälkeen ollaan tultu pisteeseen, jossa yksinpeli on kerran liian kiireellä ahmittu läpi ja nettipeliä on pelattu parisen kymmentä tuntia. Täytyypä todeta että yksinpeli pääsee loistamaan vasta parin tunnin pelaamisen jälkeen, joten uudelleenpelaaminen ei ainakaan tälläisenä peliharrastajan kannalta kiireisenä syksynä innosta.
LocoRoco 2:a on helppoa pelata, se on äärimmäisen koukuttava ja sen mukaansatempaava musiikki saa takuulla suupielesi kääntymään ylöspäin!
Heikko jatko-osa loistavalle pelisarjalle. Kaikkein tärkeintä eli pelimekaniikkaa on yksinkertaistettu ja helpotettu osittain aivan naurettavan paljon. Se toimii neljän pelaajan FFA-peleihin lyhyissä pätkissä, muttei juuri muuhun. Yksinpelin SSE ja Boss Battles ovat pelin parasta antia, mutta käytännössä kaikessa muussa yksinpelissä on otettu liikaa takaapakkia Meleehen nähden (vaihtelevuus korvattu yksipuolisuudella). Nettipeli on surkean toteutuksensa takia täysin turha.
Tässä on loistava esimerkki videopelistä. Tekeminen ei lopu ihan heti kesken eikä kyllästy koskaan.
Ateisti-intiaani ampuu zombeja avaruusaluksessa ufoaseilla? Mikäs sen parempaa. Vähän kuitenkin kertakäyttöpelin makua.
Splinter Cellit ovat olleet kaikki loistavia pelejä, tosin tämä on niistä huonoin, tai oikeastaan vähiten hyvä. Grafiikka on jälleen kerran edellä muita aikansa pelejä, mutta päivänvaloon ei olisi kannattanut tapahtumia siirtää juuri ollenkaan, Kinshasaa lukuunottamatta. Eri mittareita on karsittu ruudulta hieman liikaakin ja seurauksena hiiviskely muuttuu paljon vaikeammaksi, mutta samalla realistisemmaksi. Onpahan Sami Kalastaja oppinut pari uutta temppuakin, kuten kulman takaa vartijan kiinniottamisen ja uusia, entistä väkivaltaisempia, tilannekohtaisia tappomenetelmiä.
Kyllä on sota kaunista. Grafiikka on todella aidon näköistä, mutta aina on parantamisen varaa. Yksinpelin tahkoaa kerran läpi, mutta moninpeliä jaksaa pelata, vaikkei sen pelaamisesta ole edes achievementeja jaossa. Yksinpeli puuta, moninpeli rautaa.
Ei voita edelleenkään KotORia, mutta kyllä Mass Effect on selvästi klassikko pikkuongelmistaan huolimatta. Tarina veti mukaansa ja grafiikat ovat varsinkin keskusteluissa elokuvamaisen näköiset. Toiminta tuntuu välillä turhankin yksinkertaistetulta, mutta taistelu ei olekaan selvästi pelin tärkein osa. Tästä olisi tilaisuus tehdä oikeasti hyvä pelielokuva.
Playstation 3:n paras peli. Mullistava luomus joka tuo pelimaailmaan uusia tuulia.