Ennen tietokonepuolella kovin suositut, mutta nykyään pääosin melko pienen yleisön huomiota nauttivat seikkailupelit eivät ehkä peleinä ole sieltä helpoimmin lähestyttävästä päästä. Hidas tempo, juonivetoisuus ja runsas luettavan tekstin määrä tuovat paikoittain ennemmin mieleen visuaalisen ja interaktiivisen kirjan, kuin täysiverisen pelikokemuksen. Kaikkia tällainen ei varmasti miellytä, mutta hyvää tarinankerrontaa ja usein toiminnasta vapaata, rentouttavaa elämystä arvostaville lajityypin surullinen kohtalo lienee eräs harmittavimmista tapauksista pelirintamalla.

"If it ain't broke, don't fix it" kuuluu sanonta, turha korjata sitä, mikä ei ole rikki. Tästä periaatteesta pitävät kiinni niin elokuva kuin peli-alan ihmiset kaikin voimin. Franchisen voima on äärimmäisen vahva ja pelkkä ajatuskin kerran toimineen mekaniikan tai pelityylin muuttamisesta saa helposti niin fanit, kuin kehittäjätkin paniikin partaalle.

Ehkä juuri tästä syystä Call of Duty, joka aikanaan kertaalleen mullisti moninpeliräiskinnän yleisilmeen, tuntuu nyt tahmealta ja, *gulp*, tylsältä.

Rockstarin kultakimpale, L.A. Noire, on kahdenkymmenen tunnin jälkeen koluttu läpi ja nämä kaksikymmentä tuntia säväyttivät niin kovaa, että vielä lopputekstien jälkeen tuli vellottua 40-luvun ihanassa tunnelmassa. Rikosten selvittely etsivän saappaissa on huumaavaa ja meno onkin välillä kuin Nicholsonin erinomaisessa Chinatown -leffassa tai, kiitos episodien, parahimmasta poliisi-sarjasta.

Moderni jo muutama vuosi sitten. Moninpeli toimii parhaimmillaan hyvässä porukassa kuin unelma.

Battlefield. Tuo nimi tuo varmasti kaikille mieleen jotain. Toivottavasti jonkun positiivisen mielikuvan. Itselleni tuosta ytimekkäästä nimestä tulee mieleen juuri, mitä tuon sanan suomennos pitääkin sisällään: taistelutanner täynnä mitä erilaisempaa jalkaväkeä niin tarkka-ampujista lääkintämiehiin - unohtamatta tietenkin sitä, mikä tekee taistelutantereesta taistelutantereen: kulkuneuvot. Tankkeja, jeeppejä, hävittäjiä ja kaikkea siltä väliltä.

Pieni, mutta laadun takaava nimi Platinum Games (ent. Clover Studio) lienee suurelle yleisölle tuttu Gamecubella cel-shading kiihkoilua lietsoneesta Viewtiful Joesta sekä erityisesti naispelaajiin vedonneesta Okamista. Molempien firmojen takaa löytyvän ydintiimin repertuaarin tunnistettavin leima julkaisuissaan on ollut läpihuutava japanilaisuus, ilmeni se sitten graafisesti tai älyttömällä tarinalla.

Valven muutamia vuosia sitten julkaisema erinomainen The Orange Box -eepos esitteli pelaajille muiden fps-herkkujensa ohessa uudenlaista älynkäyttöä vaativan Portalin. Muutaman tunnin kestoinen pulmapeli rakentui kierolla huumorilla ryyditetyn tarinan sekä pulmanratkontaa varten kehitellyn portaalipyssyn avulla pienimuotoiseksi pelaamisen merkkipaaluksi kasvattaen tuhansien kannattajien kulttikunnan.

Silmämunilla syötettäviä demonivauvoja? Pimeyttä ulostava paholaisheppa? Pahuudelta suojeleva kala kuivalla maalla? Suda51'nä tunnettu kehittäjä on niittänyt kulttimainetta jo ennestään perijapanilaisella pähkähulluudellaan mm. Killer7 ja No More Heroes titteleiden myötä, mutta Resident Evil 4 ohjaaja Shinji Mikamin kanssa työstetty Shadows of the Damned kauhukomedia voipi olla miehen kiitosta keräävin tuotos niin pelillisesti kuin maailmaltaankin.

Ovatko videopelit taidetta vaiko eivät? Tätä kysymystä käsitellään mediassa aika ajoin. Jos olet sitä mieltä, että pelit ovat taidetta, niin Child of Eden on mitä värikkäin esimerkki siitä.

Child of Edenissä pelaajan tarkoituksena on pelastaa Lumi-projekti, joka on joutunut virusten hyökkäyksen kohteeksi. Jos Lumi-projekti saadaan pelastettua, saadaan sen avulla luomaan ihmisolento Eedeniin. Pelin tarinaa ei lähdetä selittelemään tuon enempää ja se jääkin auttamatta sivuun.

Loistavaa toimintaa, ehdottomasti yksi vuoden parhaista peleistä! Visuaalisesti ja tunnelmallsiesti vertaansa vailla. Jos omistaa 3D valmiuden, kannattaa ehdottomasti pelata sillä, kerran kun kokeilet et enää 2D versioon palaa. Syvyysvaikutelma tekee pelistä entistäkin eläväisemmän. Suosittelen!

NHL -pelisarjan uusin, ja tietysti parhain osa NHL 12 valloitti pelikauppojen hyllyt 9.9.2011.

NHL 12 tarjoaa mainion pelielämyksen, mutta toisaalta siinä on myös paljon pelattavuutta häiritseviä glitchejä. Esimerksi glitch-ranneveto saattaa upota siniviivalta häkkiin, kun sitä kunnolla veivaa. Tulee mitä ihmeellisimpiä maaleja, ja tietokoneen ohjaamat maalivahdit tekevät ihmeellisiä ratkaisuja

Erittäin hyvä idea, mutta ei ihan loppuun asti hiottua pelattavuutta.

+ Loistava grafiikka
+ Seikkailua ja tutkiminen
+ Tunnelma
- Muka "avoin maailma"
- Ei juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa juoneen tai tehtävien lopputulokseen
- Päätehtävät liian kaavamaisia ja sivutehtävät toistavat itseään

Uncharted 3: Drake’s Deception

Erinomainen ajopeli! Hyvä graviikka, ajotuntuma ja hyvät äänet.
Ainut juttu mikä vähän haittaa, on surkea vauriomallinnus.