Lukijan arvostelu

Battlefield: Bad Company

Toni Turunen

Yksinpeliä kokeilin muutaman tehtävän, vaikutti ihan hyvältä. Grafiikka ei ole niin näyttävää kuin Call of Duty 4:ssä, mutta äänimaailma ja strategisuus korvaa tätä puolta erittäin paljon. Samaa ei voi sanoa teknisestä toteutuksesta - pelistä pystyy kyllä nauttimaan, jos elää yhteysviiveen kanssa, mutta tämän pelin kupla poksahtaa saman tien kun tulee uutta ja parempaa tilalle. Olisi ansainnut 4-5 tähteä, nyt annan vain kolme hyvästä yrityksestä. Turhauttavaa todeta, että pelaan peliä melkeinpä puolipakolla, että saisin tarpeeksi vastinetta rahoilleni ja ei harmittaisi niin paljoa. Siltä on tuntunut viime päivinä.

Morjensta! Olen pitkän linjan peliharrastaja ja hairahduin tälle polulle suunnilleen kouluikäisenä, kun pienenä jouduin polttavan kysymyksen eteen "Haluatko joululahjaksi polkupyörän vai tietokoneen?" ja sen jälkeen se oli menoa. Konsolit ovat aina olleet itselleni se isoin juttu, vaikka tietokoneitakin on talossa ollut. Joidenkin kavereiden mielestä olenkin jämähtänyt 80- ja 90-luvulle, jolloin koin ne parhaat muistot C64:n, Amigan, Nintendon ja Segan parissa. Retroilu on toki vielä tänäkin päivänä melko merkittävä osa ajanviettoani, kun saatan valita vanhan pelin tallennetun longplay-videon katsottavaksi esimerkiksi hyvän elokuvan sijaan. PlayStation-linjalla on menty jo vuodesta 1996. KonsoliFINin keskustelufoorumilta minut voi bongata nimimerkillä Eliminaattori.